Saksan verbit: preesens, käskymuoto ja perfekti

Saksan verbi on sanakirjassa infinitiivissä, joka päättyy -en (machen) tai -n (sammeln, wandern). Kun -en otetaan pois, jää vartalo (mach-), ja siihen liitetään persoonapääte. Suurin osa verbeistä taipuu täysin säännöllisesti; tällä sivulla ovat säännöt ja ne muutamat ryhmät, jotka on opeteltava erikseen.

Säännöllinen preesens

Päätteet ovat samat kaikilla verbeillä. Kuten suomessa, persoona näkyy päätteestä, mutta saksassa pronominia ei saa jättää pois: ich mache, ei pelkkä mache.

Persoona	Suomeksi	Pääte	machen	wohnen	lernen
ich	minä	-e	mache	wohne	lerne
du	sinä	-st	machst	wohnst	lernst
er / sie / es	hän (mask./fem.) / se	-t	macht	wohnt	lernt
wir	me	-en	machen	wohnen	lernen
ihr	te	-t	macht	wohnt	lernt
sie / Sie	he / Te (teitittely)	-en	machen	wohnen	lernen

Kolme muotoa ovat aina samanlaisia kuin infinitiivi: wir, sie (he) ja Sie (teitittely). Teitittelymuoto Sie kirjoitetaan isolla ja taipuu kuin monikon kolmas persoona. Muodot er ja ihr ovat keskenään samat (er macht, ihr macht).

Vartalo päättyy d, t tai konsonanttiin + m/n: väli-e

Kun vartalo päättyy -d, -t (arbeit-, find-) tai yhdistelmään kuten -chn, -ffn, -tm (rechn-, öffn-, atm-), päätteiden -st ja -t eteen tulee e, jotta ne voi lausua:

	arbeiten	finden	öffnen
du	arbeitest	findest	öffnest
er / sie / es	arbeitet	findet	öffnet
ihr	arbeitet	findet	öffnet

Vartalo päättyy s, ß, z tai x: du-muodossa vain -t

heißen → du heißt (ei heißst), tanzen → du tanzt, reisen → du reist, sitzen → du sitzt. Muodot du ja er ovat silloin samat.

Infinitiivi -eln / -ern

Verbit, jotka päättyvät -eln tai -ern (sammeln, wandern, feiern), saavat monikossa päätteen -n (wir sammeln, sie wandern), ja -eln-verbien ich-muodosta e putoaa pois: ich sammle, ich klingle (mutta ich wandere).

Vokaalinvaihto du- ja er-muodossa

Noin kolmekymmentä yleistä vahvaa verbiä vaihtaa vartalovokaalin, mutta vain yksikön 2. ja 3. persoonassa (du, er/sie/es). Muut muodot ovat säännöllisiä. Muutoksia on kolmenlaisia:

Vaihto	Infinitiivi	ich	du	er / sie / es	wir	Suomeksi
e → i	sprechen	spreche	sprichst	spricht	sprechen	puhua
	essen	esse	isst	isst	essen	syödä
	geben	gebe	gibst	gibt	geben	antaa
	nehmen	nehme	nimmst	nimmt	nehmen	ottaa
e → ie	lesen	lese	liest	liest	lesen	lukea
e → ie	sehen	sehe	siehst	sieht	sehen	nähdä
a → ä	fahren	fahre	fährst	fährt	fahren	ajaa, matkustaa
	schlafen	schlafe	schläfst	schläft	schlafen	nukkua
	halten	halte	hältst	hält	halten	pitää, pysähtyä
au → äu	laufen	laufe	läufst	läuft	laufen	juosta, kävellä

⚠ Muutamassa verbissä myös pääte muuttuu: nehmen → du nimmst, er nimmt (mm, ei hm); halten → er hält ja laden → er lädt ilman t-päätettä; wissen taipuu kuin modaaliverbi: ich weiß, du weißt, er weiß, wir wissen.

Muita A1-tason vokaalinvaihtoverbejä: helfen (hilft), treffen (trifft), vergessen (vergisst), waschen (wäscht), tragen (trägt), fangen (fängt), anfangen (fängt an), einladen (lädt ein), fernsehen (sieht fern), empfehlen (empfiehlt), stoßen (stößt).

sein, haben ja werden

Kolme tärkeintä verbiä ovat epäsäännöllisiä ja opetellaan muotoineen. Niitä tarvitaan myös perfektin apuverbeinä.

	sein (olla)	haben (olla jollakulla, omistaa)	werden (tulla joksikin)	wissen (tietää)
ich	bin	habe	werde	weiß
du	bist	hast	wirst	weißt
er / sie / es	ist	hat	wird	weiß
wir	sind	haben	werden	wissen
ihr	seid	habt	werdet	wisst
sie / Sie	sind	haben	werden	wissen

Suomen "olla" jakautuu kahtia. sein = olla jotakin tai jossakin (Ich bin müde. Ich bin zu Hause.); haben = suomen omistusrakenne "minulla on" (Ich habe einen Hund. Ich habe Hunger. Ich habe Zeit.). Myös Ich habe Hunger / Durst / Angst: nälkä, jano ja pelko "omistetaan".

Eriävät verbit

Monilla verbeillä on etuliite, joka irtoaa ja siirtyy lauseen loppuun, kun verbi taipuu: aufstehen → Ich stehe um sieben auf. Infinitiivissä ja lauseen lopussa etuliite on kiinni. Paino on etuliitteellä (aufstehen).

Infinitiivi	Lause	Suomeksi
aufstehen	Ich stehe um sieben auf.	Nousen seitsemältä.
anrufen	Sie ruft ihre Oma an.	Hän soittaa isoäidilleen.
einkaufen	Wir kaufen am Samstag ein.	Käymme kaupassa lauantaina.
mitkommen	Kommst du mit?	Tuletko mukaan?
fernsehen	Er sieht abends fern.	Hän katsoo illalla televisiota.
zumachen	Mach bitte die Tür zu!	Sulje ovi!

Eriäviä etuliitteitä ovat mm. ab-, an-, auf-, aus-, ein-, fern-, her-, hin-, mit-, nach-, vor-, weg-, zu-, zurück-. Kun lauseessa on modaaliverbi, eriävä verbi on kokonaisena infinitiivinä lopussa: Ich muss früh aufstehen.

⚠ Erottamattomat etuliitteet be-, ge-, er-, ver-, zer-, ent-, emp-, miss- eivät koskaan irtoa, ja ne ovat painottomia: Ich besuche meine Oma. Ich verstehe das nicht. Niiden perfektissä ei ole ge-.

Modaaliverbi (können, müssen, wollen, dürfen, sollen, mögen/möchten) ilmaisee, miten toiseen verbiin suhtaudutaan. Modaaliverbi taipuu ja on toisena, pääverbi on infinitiivissä lauseen lopussa: Ich kann gut schwimmen. Wir müssen jetzt gehen.

	können osata, voida	müssen täytyä	wollen tahtoa	dürfen saada (lupa)	sollen pitäisi (käsky)	mögen pitää jstk	möchten haluaisi
ich	kann	muss	will	darf	soll	mag	möchte
du	kannst	musst	willst	darfst	sollst	magst	möchtest
er / sie / es	kann	muss	will	darf	soll	mag	möchte
wir	können	müssen	wollen	dürfen	sollen	mögen	möchten
ihr	könnt	müsst	wollt	dürft	sollt	mögt	möchtet
sie / Sie	können	müssen	wollen	dürfen	sollen	mögen	möchten

Kaksi sääntöä: ich- ja er-muoto ovat samat ja päätteettömät (ich kann, er kann), ja yksikössä vokaali vaihtuu (können → kann, müssen → muss, dürfen → darf, mögen → mag, wollen → will). sollen ja möchten eivät vaihda vokaalia. Monikko on kuin infinitiivi.

mögen käytetään yksin substantiivin kanssa (Ich mag Pizza = pidän pizzasta); möchten on kohtelias "haluaisin" (Ich möchte einen Kaffee. Ich möchte schlafen.).

Käskymuoto (imperatiivi)

Saksassa on kolme käskymuotoa sen mukaan, ketä puhutellaan. Pronomini jätetään pois paitsi teititellessä.

Kenelle	Miten muodostetaan	kommen	warten	sprechen	fahren	sein
du (yksi tuttu)	du-muoto ilman -st ja ilman pronominia	Komm!	Warte!	Sprich!	Fahr!	Sei!
ihr (monta tuttua)	ihr-muoto ilman pronominia	Kommt!	Wartet!	Sprecht!	Fahrt!	Seid!
Sie (teitittely)	infinitiivi + Sie	Kommen Sie!	Warten Sie!	Sprechen Sie!	Fahren Sie!	Seien Sie!

e → i / ie-verbit vaihtavat vokaalin myös du-käskyssä: sprich! iss! gib! nimm! lies! hilf!
a → ä-verbit eivät vaihda: fahr! schlaf! lauf! (ei fähr!).
Vartalo d/t: du-muotoon jää -e: warte! arbeite! finde! Muuten -e voi jäädä pois: komm! / komme!
Eriävän verbin etuliite menee loppuun: Steh auf! Mach die Tür zu! Rufen Sie mich an!
Kohteliaisuus: bitte ja huutomerkki tai piste: Komm bitte her. Setzen Sie sich, bitte!

du: vartalo ilman -st

du: du-muoto ilman -st ja ilman pronominia. sein on epäsäännöllinen: Sei!

Mach das Fenster auf! Avaa ikkuna! · Sei ruhig! Ole hiljaa!

e → i: sprich!, hilf!, iss!, gib!

Verbit, joissa e → i / ie, säilyttävät uuden vokaalin du-käskyssä: sprich, hilf, iss, gib, nimm, lies. Verbit, joissa a → ä, eivät vaihda: fahr, schlaf.

Sprich langsam! Puhu hitaasti! · Iss das Gemüse! Syö vihannekset!

ihr ja Sie

ihr: ihr-muoto ilman pronominia. Sie: infinitiivi + Sie.

Lest den Text! Lukekaa teksti! · Nehmen Sie bitte Platz! Istukaa, olkaa hyvä!

Perfekti

Puhutussa saksassa menneestä kerrotaan perfektillä: apuverbi (haben tai sein) taipuu toisena, partisiippi on lauseen lopussa. Suomen imperfekti ja perfekti vastaavat molemmat sitä: Ich habe gespielt = pelasin / olen pelannut.

Malli	Partisiippi	Esimerkki
heikko	ge + vartalo + t	machen → gemacht, lernen → gelernt, spielen → gespielt
vahva	ge + vartalo + en, usein uusi vokaali	sprechen → gesprochen, trinken → getrunken, kommen → gekommen
sekamuoto	ge + uusi vokaali + t	bringen → gebracht, denken → gedacht, kennen → gekannt
eriävä verbi	etuliite + ge + vartalo + t / en	einkaufen → eingekauft, aufstehen → aufgestanden
erottamaton etuliite (be-, ver-, er- …)	ei ge-	besuchen → besucht, verstehen → verstanden
-ieren-verbit	ei ge-	telefonieren → telefoniert, studieren → studiert

Heikot verbit: ge- … -t

Useimmat verbit ovat heikkoja: ge + muuttumaton vartalo + t. kaufen → gekauft, wohnen → gewohnt, feiern → gefeiert, sammeln → gesammelt. Kun vartalo päättyy d/t:hen tai konsonantti + m/n:ään, pääte on preesensin tapaan -et: arbeiten → gearbeitet, warten → gewartet, öffnen → geöffnet, rechnen → gerechnet. Uusi verbi on heikko, ellei se ole vahvojen tai sekamuotoisten listalla.

Vahvat verbit: ge- … -en

Vahvojen verbien partisiippi päättyy -en, ja vartalon vokaali vaihtuu usein. Partisiippi opetellaan verbin mukana, mutta vokaalit noudattavat muutamaa mallia:

Vokaali	Verbit
sama vokaali kuin infinitiivissä	essen → gegessen, geben → gegeben, lesen → gelesen, sehen → gesehen, fahren → gefahren, schlafen → geschlafen, tragen → getragen, waschen → gewaschen, halten → gehalten, lassen → gelassen, fallen → gefallen, fangen → gefangen, laufen → gelaufen, rufen → gerufen, kommen → gekommen, backen → gebacken, heißen → geheißen
ei → ie / i	schreiben → geschrieben, bleiben → geblieben, steigen → gestiegen, scheinen → geschienen, schneiden → geschnitten, reiten → geritten
i → u / o	trinken → getrunken, singen → gesungen, finden → gefunden, springen → gesprungen, schwimmen → geschwommen, beginnen → begonnen
e → o	sprechen → gesprochen, helfen → geholfen, treffen → getroffen, nehmen → genommen, werfen → geworfen, sterben → gestorben, empfehlen → empfohlen
ie / ü → o	fliegen → geflogen, schließen → geschlossen, verlieren → verloren, ziehen → gezogen, lügen → gelogen
opeteltava sellaisenaan	gehen → gegangen, stehen → gestanden, sitzen → gesessen, liegen → gelegen, tun → getan, sein → gewesen, werden → geworden

⚠ Tyypillinen virhe on heikko muoto: gegeht, getrinkt, gesprecht. Vahva verbi ei koskaan pääty -t:hen eikä heikko -en:iin (gekaufen).

Sekamuotoiset verbit: uusi vokaali + -t

Muutama verbi vaihtaa vokaalinsa kuin vahva verbi mutta päättyy heikon tapaan -t:hen: bringen → gebracht, denken → gedacht, kennen → gekannt, nennen → genannt, rennen → gerannt, brennen → gebrannt, wissen → gewusst. Samoin etuliitteen kanssa: mitbringen → mitgebracht, verbringen → verbracht, erkennen → erkannt.

Eriävät verbit: etuliite + ge-

ge- tulee etuliitteen ja perusverbin partisiipin väliin: einkaufen → eingekauft, aufräumen → aufgeräumt, anrufen → angerufen, aufstehen → aufgestanden, mitbringen → mitgebracht. Perusverbi ratkaisee, onko muoto heikko vai vahva: stehen → gestanden, siis aufstehen → aufgestanden. Ei koskaan geeinkauft.

Erottamattomat etuliitteet: ei ge-

Etuliitteiden be-, ge-, er-, ver-, zer-, ent-, emp-, miss- kanssa partisiipissa ei ole ge-: besuchen → besucht, erzählen → erzählt, verkaufen → verkauft, verstehen → verstanden, beginnen → begonnen. Osa näyttää infinitiiviltä: bekommen → hat bekommen, vergessen → hat vergessen, gefallen → hat gefallen; apuverbi näyttää, että kyse on perfektistä.

-ieren-verbit: ei ge-

-ieren-verbit ovat heikkoja, mutta niissä ei ole ge-: studieren → studiert, telefonieren → telefoniert, reparieren → repariert, fotografieren → fotografiert. sein-apuverbillä: passieren → ist passiert.

haben vai sein?

Apuverbi	Milloin	Esimerkki
haben	lähes kaikki verbit, erityisesti ne, joilla on objekti	Ich habe Pizza gegessen. Wir haben Deutsch gelernt.
sein	liikkuminen paikasta toiseen: gehen, fahren, kommen, laufen, fliegen, aufstehen	Wir sind nach Berlin gefahren. Er ist um acht aufgestanden.
sein	tilan muutos: einschlafen, aufwachen, werden, sterben	Das Kind ist eingeschlafen. Er ist Lehrer geworden.
sein	sein, bleiben, passieren, begegnen	Ich bin zu Hause geblieben. Was ist passiert? Ich bin ihm begegnet.
molemmat	liikeverbi, jolla on objekti, saa haben: fahren, fliegen, reiten	Ich bin nach Bern gefahren. Ich habe das Auto gefahren.
molemmat	stehen, sitzen, liegen: pohjoisessa haben, Etelä-Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä sein	Ich habe / bin lange gesessen.

Kun verbi käy kummankin apuverbin kanssa, harjoitus kysyy vain partisiippia: apuverbejä ei koskaan aseteta vastakkain.

Sanajärjestys: apuverbi toisena, partisiippi viimeisenä, kaikki muu välissä. Gestern habe ich mit Oma telefoniert. Hast du schon gegessen?

Präteritum (imperfekti)

Kirjoitettu saksa kertoo menneestä präteritumilla (Er ging nach Hause und kochte.). Puheessa käytetään perfektiä, paitsi muutamassa hyvin yleisessä verbissä, joiden präteritum on puheessakin tavallinen: sein, haben, werden, modaaliverbit, wissen ja es gab. Ich war krank kuulostaa luontevammalta kuin ich bin krank gewesen. Harjoitus kysyy nämä muodot.

	sein	haben	werden	können	müssen	wollen	wissen
ich	war	hatte	wurde	konnte	musste	wollte	wusste
du	warst	hattest	wurdest	konntest	musstest	wolltest	wusstest
er / sie / es	war	hatte	wurde	konnte	musste	wollte	wusste
wir	waren	hatten	wurden	konnten	mussten	wollten	wussten
ihr	wart	hattet	wurdet	konntet	musstet	wolltet	wusstet
sie / Sie	waren	hatten	wurden	konnten	mussten	wollten	wussten

ich ja er ovat samat eikä niissä ole päätettä: ich war, er war; ich konnte, er konnte.
Modaaliverbit menettävät umlautin: können → konnte, müssen → musste, dürfen → durfte, mögen → mochte; sollen → sollte, wollen → wollte.
es gab = oli (olemassa), es gibt -rakenteen mennyt muoto, vain es-muodossa: Früher gab es hier einen Laden.

⚠ Älä sekoita konjunktiiviin II (konditionaali, olisi, voisi), jossa on umlaut: ich wäre, hätte, würde, könnte, müsste, dürfte. Varsinkin ich mochte (pidin) ja ich möchte (haluaisin). Harjoitus tarjoaa näitä muotoja vääriksi vaihtoehdoiksi, joten katso kortin sanaa Präteritum.

Muut verbit: heikot saavat -te-päätteen (machte, kaufte, arbeitete), vahvat vaihtavat vokaalinsa (ging, kam, sah, las). Niitä tulee vastaan lukiessa; harjoitus ei vielä kysy niitä.

war vai hatte?

Verbeistä sein ja haben käytetään puhekielessäkin preteritiä: ich war, ich hatte eikä ich bin gewesen, ich habe gehabt. Suomessa sekä olin että minulla oli tehdään samalla verbillä; saksassa pitää valita sein tai haben.

Muodot

	sein	haben
ich	war	hatte
du	warst	hattest
er / sie / es	war	hatte
wir	waren	hatten
ihr	wart	hattet
sie / Sie	waren	hatten

ich ja er/sie/es ovat samat, ilman päätettä: ich war, er war, ich hatte, sie hatte.

war: millainen ja missä

sein kertoo, millainen joku tai jokin oli (adjektiivi, ikä, ammatti), tai missä se oli.

Tila: Ich war müde. Wir waren krank. Das Essen war gut. Ich war zehn Jahre alt.
Paikka: Wir waren in Italien. Wo warst du? Er war zu Hause.

hatte: haben + substantiivi

Kun suomessa sanotaan minulla oli + substantiivi, saksassa käytetään verbiä haben ja henkilö on subjekti: Ich hatte keine Zeit (minulla ei ollut aikaa). Näin on rakennettu moni arkinen ilmaus: Zeit haben, Hunger haben, Durst haben, Angst haben (pelätä), Glück haben (olla onnekas), Lust haben, Geburtstag haben, recht haben (olla oikeassa).

Mir war kalt: datiivi + war

Ruumiin tuntemukset ja mieliala sanotaan niin, että henkilö on datiivissa ja verbi on sein: Mir ist kalt / warm / schlecht / langweilig → Mir war kalt. Ihm war schlecht. Verbi on aina yksikössä: Uns war langweilig.

⚠ Ei Ich hatte kalt (väärin) eikä Ich war kalt (= olin kylmä ihminen). Minulla oli kylmä = mir war kalt.

Refleksiiviverbit

Refleksiiviverbissä on pronomini, joka viittaa takaisin subjektiin: sich freuen, sich waschen. Moni niistä on suomessa tavallinen verbi (iloita, muistaa, levätä), joten pronomini unohtuu helposti.

Pronomini seuraa subjektia

Subjekti	Akkusatiivi	Datiivi	Esimerkki
ich	mich	mir	Ich freue mich.
du	dich	dir	Freust du dich?
er / sie / es	sich	sich	Er freut sich.
wir	uns	uns	Wir freuen uns.
ihr	euch	euch	Ihr freut euch.
sie / Sie	sich	sich	Setzen Sie sich!

sich vain er, sie, es, sie (he) ja Sie -subjektin kanssa, ja aina pienellä, myös teititeltäessä: Setzen Sie sich!

mich vai mir?

Tavallisesti pronomini on akkusatiivissa. Jos lauseessa on toinenkin akkusatiiviobjekti (usein ruumiinosa tai vaate), refleksiivipronomini on datiivissa. Ero näkyy vain ich- ja du-muodoissa.

Ich wasche mich. (peseydyn) – Ich wasche mir die Hände. (pesen käteni)
Kämm dich! – Putz dir die Zähne!

Missä sich on?

Päälause: heti verbin jälkeen, tai subjektipronominin jälkeen, jos se on verbin jälkeen: Ich freue mich. Jetzt freue ich mich. Morgen treffen wir uns.
Modaaliverbin kanssa: pronomini keskellä, infinitiivi lopussa: Kannst du dich beeilen?
Sivulause: ennen lopussa olevaa verbiä: Ich weiß nicht, ob er sich erinnert.

Refleksiivinen vain saksassa

Saksa	Suomi
sich freuen auf / über	odottaa innolla / iloita
sich erinnern an	muistaa
sich fühlen	voida (hyvin, huonosti)
sich treffen	tavata
sich ausruhen	levätä
sich beeilen	pitää kiirettä
sich setzen	istuutua
sich anziehen	pukeutua

Kohteliaat muodot: könnte, würde, hätte, sollte, wäre

Kohteliaisuuteen saksa käyttää muutamia erikoismuotoja (Konjunktiv II). Koko järjestelmää ei tarvita, vain nämä viisi. Suomessa sama tehdään konditionaalilla (voisitko, haluaisin, pitäisi).

könnte: voisitko …?

ich könnte, du könntest, er könnte, wir könnten, ihr könntet, Sie könnten. Infinitiivi menee loppuun.

Könntest du mir helfen? Voisitko auttaa minua? · Könnten Sie das wiederholen? Voisitteko toistaa sen?

würde + infinitiivi

würde (ich/er), würdest (du), würden (wir/sie/Sie), würdet (ihr) + infinitiivi lopussa: ich würde gern gehen (menisin mielelläni).

Ich würde gern ins Kino gehen. Menisin mielelläni elokuviin. · Würden Sie bitte die Tür aufmachen? Voisitteko avata oven?

Ich hätte gern …

Kohtelias tapa tilata tai pyytää: ich hätte gern + akkusatiivi (= haluaisin). hätte (ich/er), hättest (du), hätten (wir/sie/Sie), hättet (ihr).

Ich hätte gern ein Glas Wasser. Haluaisin lasillisen vettä. · Hätten Sie noch ein Zimmer frei? Olisiko teillä vielä huone vapaana?

sollte: neuvo

du solltest = sinun pitäisi. Muodot: ich/er sollte, du solltest, wir/sie/Sie sollten, ihr solltet.

Du hast Fieber. Du solltest zum Arzt gehen. Sinulla on kuumetta. Sinun pitäisi mennä lääkäriin. · Was sollte ich tun? Mitä minun pitäisi tehdä?

wäre: Das wäre schön

wäre (ich/er/es), wärst (du), wären (wir/sie/Sie), wärt (ihr) = olisi.

Das wäre super! Se olisi hienoa! · Wäre es möglich, morgen zu kommen? Olisiko mahdollista tulla huomenna?