vokaalivartalo (heikko aste) vahva-asteinen vartalo konsonanttivartalovartalon osa astevaihtelu

Suomen objekti: partitiivi, -n vai nominatiivi (objekti)

Suomessa objekti on joko partitiivissa (osa, keskeneräinen, kielteinen) tai kokonaisobjektina. Kokonaisobjekti näyttää lauseesta riippuen genetiiviltä (-n), nominatiivilta tai (pronomineissa) päättyy -t:hen. Asiayhteys ratkaisee; harjoitus näyttää aukollisia lauseita, joihin sopii täsmälleen yksi muoto.

Kysy ensin: Onko lause kielteinen? Onko tekeminen päättynyt vai vielä käynnissä? Onko kyse epämääräisestä määrästä? Silloin partitiivi. Jos tekeminen on päättynyt ja objekti on kokonainen, kokonaisobjekti: -n, nominatiivi tai -t.

Kielto: partitiivi

Kielteisessä lauseessa objekti on aina partitiivissa.

MyönteinenKielteinen
Ostan auton.En osta autoa.
Hän juo kahvin.Hän ei juo kahvia.

Keskeneräinen: partitiivi

Jos tekeminen on vielä käynnissä tai se ei ole päättynyt, objekti on partitiivissa: Isä lukee vielä kirjaa (lukeminen on vielä kesken). Vihjeitä: vielä, yhä, lause, joka kertoo, ettei asia ole valmis. Sama verbi sanojen loppuun tai kokonaan kanssa tarkoittaa tulosta (ks. alla).

Epämääräinen määrä: partitiivi

Ainesanat ja epämääräiset määrät ovat partitiivissa: juon vettä, ostan paljon leipää, kupin teetä (mittaa ilmaisevan sanan jälkeen). Laskettavat asiat epämääräisenä määränä ovat monikon partitiivissa: paljon kirjoja, kilon tomaatteja.

Partitiiviverbit

Jotkin verbit vaativat partitiivin, vaikka mitään ei ole kielletty eikä mikään ole kesken. Useimmiten ne ilmaisevat tunteita tai tiloja: rakastaa (saks. lieben), odottaa (saks. warten auf), pelätä (saks. sich fürchten vor), kaivata (saks. vermissen), auttaa (saks. helfen), vihata (saks. hassen), inhota (saks. verabscheuen), katsella (saks. anschauen), tarvita (saks. brauchen), arvostaa (saks. schätzen). Lisää aiheesta rektiota käsittelevällä sivulla.

Tulos: genetiivin näköinen muoto (-n)

Jos tekeminen on päättynyt ja koko objekti on sen kohteena, yksikössä käytetään -n-loppuista muotoa, joka näyttää genetiiviltä: Luin kirjan loppuun (saks. ich habe das Buch zu Ende gelesen), söin omenan kokonaan.

Imperatiivi, täytyy, passiivi: nominatiivi

Yksikön kokonaisobjektilla ei ole -n-päätettä, vaan se on nominatiivissa, jos lauseessa on imperatiivi, täytyy-tyyppinen verbi (saks. man muss) tai passiivi: Sulje ovi!, Minun täytyy maksaa lasku, Ensin avataan ovi. Objekti näyttää silloin subjektilta.

Lukusana kahdesta ylöspäin: yksikön partitiivi

Kun lukusana on kaksi tai suurempi, sen jälkeen laskettava on yksikön partitiivissa: kaksi kirjaa, kolme omenaa, kymmenen lautasta. Objektina se pysyy samana.

Monikko, kokonaisobjekti: -t

Monikon kokonaisobjektin pääte on -t (monikon nominatiivi): Luin kaikki kirjat, Söin kaikki omenat. Tyypillisiä ovat sanat kuten kaikki (saks. alle) ja molemmat (saks. beide).

Persoonapronominit: minut, sinut ...

Pronomineilla on kokonaisobjektia varten oma -t-loppuinen muoto: minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät. Partitiivi on minua, sinua, häntä, meitä, teitä, heitä.

Pronominikokonaisobjektipartitiivi
minäminutminua
sinäsinutsinua
hänhänethäntä
memeidätmeitä
teteidätteitä
heheidätheitä