Suomen verbit: tyypit, preesens ja imperfekti (verbityypit)
Suomen verbi on sanakirjassa infinitiivissä (puhua, saks. sprechen). Infinitiivin pääte näyttää verbityypin 1–6, ja tyyppi kertoo, miten vartalo muodostetaan. Vartalosta syntyvät kaikki persoonamuodot: päättele, älä opettele ulkoa.
Preesensin persoonapäätteet
Päätteet ovat kaikissa tyypeissä samat, vain vartalo vaihtuu. Yksikön 3. persoonassa vartalon viimeinen vokaali pitenee (tyypissä 2 siinä ei ole päätettä). Monikon 3. persoona päättyy -vat- tai -vät-päätteeseen (vokaalisointu).
| Persoona | Pääte | puhua (vartalo puhu-) | syödä (vartalo syö-) |
|---|---|---|---|
| minä (saks. ich) | -n | puhun | syön |
| sinä (saks. du) | -t | puhut | syöt |
| hän (saks. er, sie) | vartalon vokaali pitenee | puhuu | syö |
| me (saks. wir) | -mme | puhumme | syömme |
| te (saks. ihr) | -tte | puhutte | syötte |
| he (saks. sie) | -vat / -vät | puhuvat | syövät |
Kuusi verbityyppiä yhdellä silmäyksellä
| Tyyppi | Infinitiivin loppu | Vartalo | Esimerkki | Astevaihtelu |
|---|---|---|---|---|
| 1 | -Va / -Vä | ilman viimeistä -a/-ä:tä | puhua → puhu- | suora |
| 2 | -dA | ilman -dA:ta | syödä → syö- | ei |
| 3 | -lla, -nna, -rra, -sta | ilman -la:ta, lisäksi -e- | tulla → tule- | käänteinen |
| 4 | -ata / -ota / -uta (-ätä, -ötä, -ytä) | ilman -ta:ta, lisäksi pitkä vokaali | haluta → halua- | käänteinen |
| 5 | -ita | ilman -a:ta, lisäksi -se- | tarvita → tarvitse- | ei |
| 6 | -eta | ilman -ta:ta, lisäksi -ne- | vanheta → vanhene- | käänteinen |
Verbien astevaihtelu
Konsonanteilla k, p ja t (ja muutamilla muilla) on vahva ja heikko aste (kk → k, pp → p, tt → t, nt → nn, t → d ...). Verbeissä on kaksi tapausta.
Suora astevaihtelu (tyyppi 1). Infinitiivissä on vahva aste. Heikko aste on muodoissa minä, sinä, me, te ja kieltomuodossa, vahva muodoissa hän ja he.
| Infinitiivi | minä | hän | Vaihtelu |
|---|---|---|---|
| ottaa | otan | ottaa | tt / t |
| antaa | annan | antaa | nt / nn |
| lukea | luen | lukee | k / – |
| pitää | pidän | pitää | t / d |
Käänteinen astevaihtelu (tyypit 3, 4, 6). Tässä infinitiivissä on heikko aste, ja kaikissa preesensin muodoissa on vahva aste. Tätä ei voi päätellä pelkästä infinitiivistä, vaan se on opeteltava verbin mukana.
| Infinitiivi | minä | Vaihtelu |
|---|---|---|
| tavata | tapaan | v → p |
| tykätä | tykkään | k → kk |
| kuunnella | kuuntelen | nn → nt |
| lämmetä | lämpenen | mm → mp |
Tyyppi 1: puhua
Pääte: vokaali ja sen perässä -a / -ä. Suurin tyyppi.
Vartalo: viimeinen -a/-ä jää pois. Suora astevaihtelu (ks. yllä).
| Infinitiivi | minä | hän | Saksaksi |
|---|---|---|---|
| puhua | puhun | puhuu | sprechen |
| sanoa | sanon | sanoo | sagen |
| ottaa | otan | ottaa | nehmen |
| kysyä | kysyn | kysyy | fragen |
Tyyppi 2: syödä
Pääte: -dA vokaalin jälkeen (syödä, juoda, saada), verbeissä tehdä, nähdä h:n jälkeen.
Vartalo: -dA jää pois. Yksikön 3. persoonassa ei ole päätettä: hän syö, hän juo.
Tyyppi 3: tulla
Pääte: -lla / -llä, -nna / -nnä, -rra / -rrä, -sta / -stä.
Vartalo: kaksi viimeistä kirjainta jäävät pois, ja tilalle tulee -e-: tulla → tule-, pestä → pese-. Astevaihtelullisissa verbeissä (kuunnella → kuuntele-) on kaikkialla vahva aste.
Tyyppi 4: haluta
Pääte: -ata / -ätä, -ota / -ötä, -uta / -ytä.
Vartalo: -ta jää pois ja vokaali pitenee: haluta → halua-, siis haluan, haluat, haluaa. Infinitiivin -ta:ta edeltävä konsonantti voi olla heikossa asteessa: tavata → tapaan, tykätä → tykkään, pudota → putoan.
Tyyppi 5: tarvita
Pääte: -ita / -itä.
Vartalo: -a jää pois, ja tilalle tulee -se-: tarvita → tarvitse-, siis tarvitsen, tarvitset, tarvitsee. Ei astevaihtelua.
Tyyppi 6: vanheta
Pääte: -eta / -etä, muuttumista ilmaisevat verbit (tulla vanhaksi, tulla kylmäksi).
Vartalo: -ta jää pois, ja tilalle tulee -ne-: vanheta → vanhene-, vanhenen. Käänteinen astevaihtelu kuten tyypissä 4: lämmetä → lämpenen, heiketä → heikkenen.
Kieltomuoto
Suomessa on kieltoverbi, joka taipuu persoonissa kuten verbi: en, et, ei, emme, ette, eivät. Sen jälkeen tulee vartalo ilman päätettä, kaikissa persoonissa samanlaisena: en puhu, et puhu, ei puhu, emme puhu, ette puhu, eivät puhu.
Suorassa astevaihtelussa (tyyppi 1) vartalo on heikossa asteessa: annan → en anna, otan → en ota. Tyypeissä 3, 4 ja 6 on vahva aste: tapaan → en tapaa. Tyypissä 2 muoto on sama kuin 3. persoonassa: hän syö, en syö.
| Infinitiivi | Kieltomuoto | Saksaksi |
|---|---|---|
| puhua | en puhu | ich spreche nicht |
| antaa | en anna | ich gebe nicht |
| tulla | en tule | ich komme nicht |
| haluta | en halua | ich will nicht |
| olla | en ole | ich bin nicht |
Imperfekti (mennyt aika)
Imperfektissä on i vartalon ja persoonapäätteen välissä: puhua → puhuin, puhuit, puhui, puhuimme, puhuitte, puhuivat. Päätteet ovat samat kuin preesensissä, mutta yksikön 3. persoonassa ei ole päätettä (hän puhui). Se, miten i liittyy vartaloon, riippuu verbityypistä:
| Tyyppi | Muodostus | Esimerkki |
|---|---|---|
| 1 puhua | vartalon vokaali + i (-ea/-eä-verbeissä e jää pois) | puhuin, puhui; lukea → luin, luki |
| 2 syödä | -dä jää pois, sitten i | söin, söi; juoda → join, joi |
| 3 tulla | vartalo + i (e jää pois) | tulin, tuli; mennä → menin |
| 4 haluta | -ta muuttuu muotoon -si | halusin, halusi |
| 5 tarvita | -ta muuttuu muotoon -tsi | tarvitsin, tarvitsi |
| 6 vanheta | -ta muuttuu muotoon -ni | vanhenin, vanheni |
Astevaihtelu: aste määräytyy preesensin mukaan. Tyypissä 1 heikko aste on muodoissa minä, sinä, me ja te, vahva muodoissa hän ja he: kertoa → kerroin, kerroit, kertoi, kerroimme, kerroitte, kertoivat. Tyypeissä 3, 4 ja 6 on päinvastoin (infinitiivissä on heikko aste): tavata → tapasin, tapasi.
Kaksi sääntöä, joita infinitiivistä ei näe (tallennettu aineistoon verbikohtaisesti):
- a → o: monissa kaksitavuisissa -aa-verbeissä a muuttuu o:ksi: antaa → annoin, antoi, auttaa → autoin, alkaa → aloin. Mutta ostaa → ostin.
- t → s ennen i:tä: tietää → tiesin, pyytää → pyysin, lentää → lensin, tuntea → tunsin. Mutta kiittää → kiitin.
Epäsäännölliset (opeteltava ulkoa): tehdä → tein, teki, nähdä → näin, näki, juosta → juoksin, käydä → kävin, pelätä → pelkäsin, maata → makasin.
Imperfektin kieltomuoto muodostetaan kieltoverbillä ja aktiivin perfektipartisiipilla. Yksikössä se on -nut / -nyt, monikossa -neet:
| Persoona | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| minä, sinä, hän / me, te, he | en, et, ei puhunut | emme, ette, eivät puhuneet |
| Tyyppi 3 | en tullut, en mennyt | emme tulleet, emme menneet |
| Tyypit 4, 5, 6 | en halunnut, en tarvinnut | emme halunneet, emme tarvinneet |
Tyypeissä 1 ja 2 -nut/-nyt liitetään vartaloon (puhunut, syönyt). Tyypissä 3 vartalon loppukonsonantti kahdentuu (tullut, noussut, mennyt), tyypeissä 4, 5 ja 6 pääte on -nnut (halunnut). Poikkeukset: tehdä → tehnyt, nähdä → nähnyt.