Saksan lause: sanajärjestys, kysymykset ja kielto

Suomessa sanajärjestys on vapaa, saksassa se on sidottu: taipunut verbi on päälauseessa aina toisena. Kun sen muistaa, kysymykset, kielto ja ajanilmaukset lauseen alussa asettuvat paikoilleen itsestään.

Verbi toisena

Ensimmäisellä paikalla voi olla subjekti, ajanilmaus, paikka tai objekti, mutta toisella paikalla on aina verbi. Jos lause alkaa jollakin muulla kuin subjektilla, subjekti siirtyy verbin jälkeen (suomalaiselle outoa, saksalaiselle pakollista).

Ei subjekti ensin: verbi, sitten subjekti

Lauseen loppu

Verbin toinen osa menee lauseen loppuun: eriävän verbin etuliite (Ich stehe um sieben auf.), modaaliverbin pääverbi (Ich muss jetzt gehen.) ja perfektin partisiippi (Ich habe gestern Pizza gegessen.). Lause on kuin kehys: taipunut verbi edessä, muu verbiaines takana.

und, aber, oder, denn

Nämä sidesanat eivät vie paikkaa: niiden jälkeen lause alkaa alusta ja verbi on taas toisena. Ich lerne Deutsch, und meine Schwester lernt Englisch. Ich komme gern, aber ich habe keine Zeit.

Kysymykset

Kyllä/ei-kysymys: verbi ensin

Suomessa kysymys tehdään -ko/-kö-liitteellä (Puhutko?). Saksassa verbi siirretään ensimmäiseksi, muu ei muutu:

Vastaus: Ja. / Nein. / Doch! — doch kumoaa kielteisen kysymyksen: Hast du keine Zeit? — Doch! (Kyllä on!)

W-kysymykset: kysymyssana, sitten verbi

Kysymyssana on ensimmäisenä, verbi toisena, subjekti kolmantena. Kysymyssanat alkavat w-kirjaimella.

wo, woher, wohin, wann

Kielto: nicht ja kein

Suomessa on kieltoverbi (en, et, ei), saksassa kaksi kieltosanaa, joiden valinta riippuu siitä, mitä kielletään.

kein vai nicht?

kein, keine, keinen: pääte

kein taipuu kuin ein (ja kuin possessiivit), mutta sillä on myös monikko:

Missä nicht on?

• Koko lauseen kielto: lopussa (Ich verstehe das nicht. Er kommt heute nicht.) …
• … mutta ennen sitä, mikä on lauseen lopussa verbin takia: infinitiivi, partisiippi, eriävä etuliite, adjektiivi, paikanilmaus. Ich kann heute nicht kommen. Das ist nicht teuer. Wir wohnen nicht in Berlin. Ich stehe nicht auf.
• Yhden sanan kielto: suoraan sen eteen: Ich komme nicht heute, sondern morgen.

Kaksi objektia

Antamisen ja näyttämisen verbeillä (geben, zeigen, schenken, bringen, schicken, erklären) on usein kaksi objektia: henkilö ja asia.

Kenelle? datiivi, mitä? akkusatiivi

Henkilö (kenelle? wem?) on datiivissa, asia (mitä? was?) akkusatiivissa. Kahdesta substantiivista datiivi tulee ensin.

• Sie zeigt dem Gast das Zimmer. (der Gast → dem Gast)
• Ich schenke meiner Mutter einen Schal. (der Schal → einen Schal)
• Erklärst du den Kindern die Regel? (monikon datiivi: den Kindern)

Kaksi pronominia: akkusatiivi ensin

Kun molemmat objektit ovat pronomineja, järjestys kääntyy: akkusatiivi tulee ennen datiivia.

• Ich gebe dem Mann das Buch. → Ich gebe es ihm. (annan sen hänelle)
• Kannst du mir die Fotos zeigen? → Kannst du sie mir zeigen?

Pronomini ennen substantiivia

Pronomini tulee aina ennen substantiivia, sijasta riippumatta.

• Ich zeige ihm das Foto. (pronomini datiivissa, substantiivi akkusatiivissa)
• Ich zeige es meinem Bruder. (pronomini akkusatiivissa, substantiivi datiivissa)

fragen, anrufen, bitten: akkusatiivi

Suomessa kysytään keneltä ja soitetaan kenelle, mutta näillä saksan verbeillä on akkusatiiviobjekti: Ich frage den Lehrer. Ich rufe dich an. Darf ich Sie um Hilfe bitten?

Sivulauseet: verbi lopussa

Sanojen dass, ob, weil, wenn, als jälkeen tulee sivulause, ja siinä taipunut verbi on lopussa. Pilkku erottaa sen aina päälauseesta.

Verbi lopussa

Sivulause ensin

Jos lause alkaa sivulauseella, koko sivulause on ensimmäinen paikka. Päälauseen verbi tulee heti pilkun jälkeen ja sitten subjekti: verbi, pilkku, verbi.

• Weil es regnet, bleiben wir zu Hause.
• Wenn ich Zeit habe, besuche ich dich.

wenn vai als?

Suomen kun on saksassa kaksi sanaa.

ob vai dass?

dass = että (toteamus, mielipide, toive). ob = -ko / -kö (kyllä/ei-kysymys lauseen sisällä): Ich hoffe, dass du kommst (toivon, että tulet). Er fragt, ob du kommst (hän kysyy, tuletko).

Eriävät verbit ja modaaliverbit sivulauseessa

• Eriävä verbi pysyy lopussa yhtenä sanana: Der Zug kommt um acht an. → …, dass der Zug um acht ankommt.
• Modaaliverbin kanssa infinitiivi tulee ensin ja modaaliverbi aivan viimeisenä: …, dass er heute nicht kommen kann.
• Perfektissä apuverbi on viimeisenä: …, dass er gekommen ist.

Konnektorit

Kahta päälausetta yhdistävät sanat toimivat kahdella tavalla: osa vie itse ensimmäisen paikan, osa on lauseen ulkopuolella.

deshalb, trotzdem, dann: verbi, sitten subjekti

deshalb, deswegen, trotzdem, dann, danach, zuerst, außerdem vievät ensimmäisen paikan. Heti perään tulee verbi, sitten subjekti (kuten minkä tahansa muun ensimmäisen lauseenjäsenen jälkeen, ks. verbi toisena).

• Es regnet, deshalb bleiben wir zu Hause.
• Ich bin müde, trotzdem gehe ich ins Kino.

und, aber, denn, oder: paikka 0

und, aber, denn, oder, sondern ovat ennen ensimmäistä paikkaa eivätkä muuta mitään: niiden jälkeen tulee tavallinen päälause.

• Ich habe Hunger, aber ich habe keine Zeit.
• Ich gehe nach Hause, denn ich bin müde.
• Jos ensin tulee jokin muu, verbi on silti toisena: …, aber heute trinke ich Kaffee.

weil vai deshalb?

deshalb, trotzdem, dann: merkitys

• deshalb = siksi: odotettu seuraus. Sie hat viel gelernt, deshalb hat sie bestanden.
• trotzdem = silti: vastoin odotusta. Er ist krank, trotzdem geht er zur Arbeit.
• dann = sitten: seuraava vaihe. Zuerst kaufen wir ein, dann kochen wir.