vokaalivartalo (heikko aste) vahva-asteinen vartalo konsonanttivartalovartalon osa astevaihtelu

Suomen sanavartalot (vartalo)

Genetiivi (-n) on avainmuoto: se näyttää vartalon, jota kaikki muut sijat käyttävät. Katso perusmuodon loppua, etsi sääntö ja muodosta vartalo – päättele, älä opettele ulkoa.

Väri näyttää, millainen vartalo syntyy: vokaalivartalo, heikko aste · vartalo vahvassa asteessa · konsonanttivartalo. Alleviivattu osa on se osa, joka muuttuu. Suomessa ei ole kieliopillista sukua; ratkaisevaa on vartalotyyppi.

Yleiskatsaus

SääntöPerusmuodon loppuGenetiivivartaloEsimerkkiLuotettavuus
nen-nen-se-nainen → naisen (saks. Frau)aina
in-in-ime-puhelin → puhelimen (saks. Telefon)aina
ton-ton / -tön-ttoma- / -ttömä-työtön → työttömän (saks. arbeitslos)aina
as-as / -äs-aa- / -ää-, vahva asteasiakas → asiakkaan (saks. Kunde)aina
uus-uus / -yys-uude- / -yyde-ahkeruus → ahkeruuden (saks. Fleiß)aina
us_ude-us / -ys (ominaisuudennimet)-ude- / -yde-rakkaus → rakkauden (saks. Liebe; rakas, saks. lieb)lähes aina
us-us / -ys (muut)-ukse- / -ykse-ajatus → ajatuksen (saks. Gedanke)lähes aina
os-os / -ös-okse- / -ökse-kerros → kerroksen (saks. Stock)aina
is-is (substantiivit)-ikse-jänis → jäniksen (saks. Hase)substantiiveilla
e-e-ee-, vahva astehuone → huoneen (saks. Zimmer)lähes aina
si-si-de- (tai -re-, -ne-, -le-, -kse-, -pse-, -tse-)käsi → käden (saks. Hand)omaperäiset sanat, aina
i_old-i (vanha sana)-e-, heikko astenimi → nimen (saks. Name)vanhat omaperäiset sanat, suljettu luettelo
i_new-i (uusi sana)-i-, heikko astebussi → bussin (saks. Bus)lähes aina
vowel-a/-ä, -o/-ö, -u/-y, -ie/-eeennallaan, heikko astetalo → talon (saks. Haus)aina, perustapaus
Tarkistusjärjestys: ensin pidemmät ja tarkemmat loput (-nen, -in, -ton, -as, -uus, -os, -is, -us, -si), sitten -e, sitten -i (vanha luettelo tai uusi sana); vokaaliloppu on perustapaus. Yhdyssanat taipuvat viimeisen osansa mukaan.
⚠ Muutamat yleiset sanat eivät noudata mitään sääntöä, ja ne opetellaan yhdessä genetiivinsä kanssa: mies → miehen (saks. Mann), veli → veljen (saks. Bruder), tytär → tyttären (saks. Tochter), kevät → kevään (saks. Frühling), sydän → sydämen (saks. Herz), jäsen → jäsenen (saks. Mitglied), koe → kokeen (saks. Prüfung).

-nen → -se-

Loppu: -nen-loppuiset sanat: substantiivit ja adjektiivit (suomalainen, saks. finnisch).

Vartalo ja genetiivi: -nen muuttuu muotoon -se-: genetiivivartalo päättyy -se-ainekseen, ja sen perään tulee -n.

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
nainennaisenFrau
ihminenihmisenMensch
hevonenhevosenPferd
lautanenlautasenTeller
aamiainenaamiaisenFrühstück
kansalainenkansalaisenBürger

Luotettavuus: aina. Ei astevaihtelua.

-in → -ime-

Loppu: pidemmät -in-loppuiset sanat, useimmiten työkalujen ja laitteiden nimiä (vähintään viisi kirjainta).

Vartalo ja genetiivi: -in muuttuu muotoon -ime-.

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
puhelinpuhelimenTelefon
avainavaimenSchlüssel
eläineläimenTier
luistinluistimenSchlittschuh
tulostintulostimenDrucker

Luotettavuus: aina.

⚠ Laitteiden nimissä, jotka on johdettu astevaihtelullisesta verbistä, vartalossa on vahva aste: soitin → soittimen (saks. Instrument; verbi soittaa), palovaroitin → palovaroittimen (saks. Rauchmelder). Harjoitukset eivät vielä kata tätä.

-ton / -tön → -ttoma- / -ttömä-

Loppu: -ton / -tön-loppuiset adjektiivit merkitsevät ilman jotakin, kuten saksan -los.

Vartalo ja genetiivi: -ton muuttuu muotoon -ttoma-, -tön muotoon -ttömä- (vokaalisointu).

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
työtöntyöttömänarbeitslos
rahatonrahattomanohne Geld, pleite
onnetononnettomanunglücklich
koditonkodittomanobdachlos

Luotettavuus: aina. Vartalossa on jo tt, joten astevaihtelua ei tarvitse soveltaa.

-as / -äs → -aa- / -ää-, vahva aste

Loppu: -as / -äs-loppuiset sanat, joissa lopun edellä on konsonantti.

Vartalo ja genetiivi: -as muuttuu muotoon -aa-, ja sitä edeltävä konsonantti saa vahvan asteen: perusmuodossa on heikko aste (hammas: mm), genetiivi palauttaa vahvan (hampaan: mp). Katso Astevaihtelu (Stufenwechsel).

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
asiakasasiakkaanKunde
hammashampaanZahn
kangaskankaanStoff
taivastaivaanHimmel
potilaspotilaanPatient
tehdastehtaanFabrik

Luotettavuus: aina.

⚠ -as, joka on oikeastaan -kse-: lihas → lihaksen (saks. Muskel), teräs → teräksen (saks. Stahl). ⚠ varas → varkaan (saks. Dieb, r/rk). -as-loppuiset adjektiivit taipuvat usein kuten substantiivit (rakas → rakkaan, saks. lieb).

-uus / -yys → -uude- / -yyde-

Loppu: abstraktisanat, joissa on pitkä vokaali: -uus / -yys (saksan -keit, -heit).

Vartalo ja genetiivi: -uus muuttuu muotoon -uude-, -yys muotoon -yyde-.

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
ahkeruusahkeruudenFleiß
kylmyyskylmyydenKälte
hauskuushauskuudenSpaß
köyhyysköyhyydenArmut
mahdollisuusmahdollisuudenMöglichkeit
etäisyysetäisyydenAbstand

Luotettavuus: aina.

-us / -ys (ominaisuudennimet) → -ude- / -yde-

Loppu: ominaisuudennimet, jotka on johdettu adjektiivista (tai lyhyestä substantiivista) ja joissa on lyhyt vokaali -us / -ys: rakas → rakkaus, terve → terveys. Lisäksi korkeus (saks. Höhe), rohkeus (saks. Mut), leveys (saks. Breite), talous (saks. Wirtschaft), yhteys (saks. Verbindung), kateus (saks. Neid), varkaus (saks. Diebstahl).

Vartalo ja genetiivi: -us muuttuu muotoon -ude-, -ys muotoon -yde-. Genetiivi on sama kuin -uus-sanoilla, mutta perusmuodossa on vain yksi vokaali.

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
rakkausrakkaudenLiebe (rakas, lieb)
terveysterveydenGesundheit (terve, gesund)
vapausvapaudenFreiheit (vapaa, frei)
oikeusoikeudenRecht (oikea, richtig)
sairaussairaudenKrankheit (sairas, krank)
nopeusnopeudenGeschwindigkeit (nopea, schnell)

Luotettavuus: lähes aina – mutta sana on tunnistettava ominaisuudennimeksi. Kokeile: jääkö jäljelle adjektiivi, kun lopun riisuu pois (rakas, terve, vapaa)? Silloin pätee -ude-. Jos kantasana on verbi (ajatella → ajatus), pätee -ukse-. Molemmat näyttävät samalta: sairaus (adjektiivista sairas) → sairauden, mutta vastaus (verbistä vastata) → vastauksen.

-us / -ys (muut) → -ukse- / -ykse-

Loppu: tavallinen tapaus: -us / -ys-sanat, jotka eivät ole ominaisuudennimiä. Tyypillisiä ovat verbistä johdetut -tus / -tys, -mus / -mys (ajatella → ajatus), lisäksi -us konsonantin jälkeen (hius → hiuksen, saks. Haar).

Vartalo ja genetiivi: -us muuttuu muotoon -ukse-, -ys muotoon -ykse-.

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
ajatusajatuksenGedanke
kysymyskysymyksenFrage
vastausvastauksenAntwort
kokouskokouksenSitzung
harjoitusharjoituksenÜbung
koulutuskoulutuksenAusbildung

Luotettavuus: lähes aina. Epävarma, onko -ukse- vai -ude-? Jos sana on johdettu verbistä tai päättyy -tus/-tys/-mus/-mys: -ukse-. Jos se on johdettu adjektiivista (lyhyt vokaali ennen -s:ää): -ude-.

⚠ -ude--loppuiset ominaisuudennimet.

-os / -ös → -okse- / -ökse-

Loppu: -os / -ös-loppuiset sanat (vähintään neljä kirjainta).

Vartalo ja genetiivi: -os muuttuu muotoon -okse-, -ös muotoon -ökse-.

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
kerroskerroksenStock
päätöspäätöksenEntscheidung
tulostuloksenErgebnis
muutosmuutoksenVeränderung
kiitoskiitoksenDank
rikosrikoksenVerbrechen

Luotettavuus: aina.

-is (substantiivit) → -ikse-

Loppu: -is-loppuiset substantiivit, joissa lopun edellä on konsonantti.

Vartalo ja genetiivi: -is muuttuu muotoon -ikse-.

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
jänisjäniksenHase
roskisroskiksenMülleimer
tennistenniksenTennis

Luotettavuus: substantiiveilla. -is-loppuiset adjektiivit taipuvat toisin.

⚠ Adjektiivit: kaunis → kauniin (saks. schön). ⚠ metsäkauris → metsäkauriin (saks. Reh).

-e → -ee-, vahva aste

Loppu: -e-loppuiset substantiivit (myös -ue: alue, joukkue).

Vartalo ja genetiivi: -e muuttuu muotoon -ee-, ja sitä edeltävä konsonantti saa vahvan asteen (eläke → eläkkeen, sade → sateen). Sanoissa, joissa ei ole astevaihtelua, vain vokaali kahdentuu (huone → huoneen). Katso Astevaihtelu (Stufenwechsel).

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
huonehuoneenZimmer
perheperheenFamilie
kirjekirjeenBrief
eläkeeläkkeenRente
osoiteosoitteenAdresse
sadesateenRegen

Luotettavuus: lähes aina.

⚠ nukke → nuken (saks. Puppe: kaksoiskonsonantti, heikko aste kuten -o- ja -a-sanoissa). ⚠ kylpyamme → kylpyammeen (saks. Badewanne). ⚠ pyyhe → pyyhkeen (saks. Handtuch, h/hk).

-si → -de- (tai -re-, -ne-, -le-, -kse-, -pse-, -tse-)

Loppu: -si-loppuiset omaperäiset sanat (ei -ssi, joka on lainasana).

Vartalo ja genetiivi: useimmiten -si muuttuu muotoon -de- (käsi → käden). r:n, n:n ja l:n jälkeen s sulautuu: -rsi → -rre-, -nsi → -nne-, -lsi → -lle-. k:n, p:n ja t:n jälkeen s säilyy: -ksi → -kse-, -psi → -pse-, -tsi → -tse- (lapsi → lapsen, veitsi → veitsen).

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
käsikädenHand
vesivedenWasser
vuosivuodenJahr
lapsilapsenKind
käsivarsikäsivarrenArm
länsilännenWesten

Luotettavuus: omaperäiset sanat, aina. Samoin susi → suden (saks. Wolf), liesi → lieden (saks. Herd).

⚠ kuusi → kuusen (saks. Tanne). ⚠ Lainasanat ja pitkävokaaliset sanat pysyvät ennallaan, katso -i säilyy: riisi → riisin (saks. Reis), taksi → taksin, keksi → keksin, kriisi → kriisin.

-i (vanha sana) → -e-, heikko aste

Loppu: suljettu luettelo, jossa on noin viisikymmentä vanhaa omaperäistä -i-loppuista sanaa.

Vartalo ja genetiivi: -i muuttuu muotoon -e-, ja konsonantti on heikossa asteessa (lehti → lehden, joki → joen).

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
niminimenName
kielikielenSprache
oviovenTür
jokijoenFluss
lehtilehdenBlatt
lampilammenTeich

Luotettavuus: vanhat omaperäiset sanat, suljettu luettelo. Muodosta sitä ei voi päätellä: luettelo on opeteltava. Jokainen -i-sana, joka ei ole luettelossa, säilyttää -i:nsä (seuraava kohta).

Luettelo (yhdyssanat taipuvat viimeisen osansa mukaan: etunimi → etunimen, sanomalehti → sanomalehden):

nimi, kieli, ovi, lumi, talvi, meri, järvi, joki, vuori, saari, hiiri, suomi, sormi, tuuli, onni, nuori, uni, veri, kivi, lehti, tähti, pilvi, hetki, huoli, retki, tuli, arki, polvi, sieni, vuohi, hanhi, hiili, hirvi, tammi, juuri, lampi, happi, järki, juoni, putki, tiili

Astevaihtelu näkyy sanoissa lehti → lehden, tähti → tähden, joki → joen, lampi → lammen, happi → hapen, arki → arjen, järki → järjen. Ei sanoissa hetki → hetken, putki → putken, retki → retken (tk ei koskaan vaihtele asteittain).

-i (uusi sana) → -i-, heikko aste

Loppu: kaikki muut -i-loppuiset sanat: lainasanat (hotelli, kahvi, lääkäri) ja ne omaperäiset sanat, jotka eivät ole vanhassa luettelossa (äiti, täti, tuoli, lasi).

Vartalo ja genetiivi: -i säilyy, ja perään tulee -n. Konsonantti on vain heikossa asteessa (pankki → pankin, tunti → tunnin, äiti → äidin). Diftongiin (-ai, -oi) päättyvissä sanoissa ei ole koskaan astevaihtelua.

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
bussibussinBus
pankkipankinBank
kaupunkikaupunginStadt
tuntitunninStunde
äitiäidinMutter
maanantaimaanantainMontag

Luotettavuus: lähes aina: -i-sanojen perustapaus, jos sana ei ole vanhassa luettelossa.

⚠ vanhat sanat, joissa -i → -e-, sekä omaperäiset -si-sanat.

-a/-ä, -o/-ö, -u/-y, -ie/-ee → ennallaan, heikko aste

Loppu: sanat, jotka päättyvät muuhun vokaaliin kuin -e / -i: -a/-ä, -o/-ö, -u/-y, sekä pitkät loput -ie, -ee (tie, maa, yö, työ).

Vartalo ja genetiivi: vartalo on sama kuin perusmuoto, ja perään tulee -n. Jos perusmuodossa on vahva konsonantti, se heikkenee (katu → kadun, kuva → kuvan). Katso Astevaihtelu (Stufenwechsel).

PerusmuotoGenetiiviSaksaksi
talotalonHaus
katukadunStraße
tyttötyttönMädchen
poikapojanJunge
pöytäpöydänTisch
tietienWeg

Luotettavuus: aina, perustapaus. Jos mikään muu sääntö ei sovi, käytetään tätä.

⚠ Sanat, joissa pitäisi periaatteessa olla astevaihtelu mutta ei ole (useimmiten uudempia tai lainasanoja): pipo → pipon (saks. Mütze, ei pivon), auto → auton, tipu → tipun (saks. Küken), paprika → paprikan. ⚠ hk: useimmiten ei astevaihtelua (sähkö → sähkön, keuhko → keuhkon), mutta vihko → vihon (saks. Heft).

Säännöt sellaisina kuin ne on toteutettu harjoituksissa (data/fi/stem_rules.json); jokainen esimerkki on sanaston sana, paitsi -ton-sanat ja huomautuksissa mainitut lisäpoikkeukset.